lauantai, 17. toukokuu 2008

Punkkeja ja maratoonia

Tuollon viimesen päivityksen jälkeen mua on punkit vaivannut. Monta ilkeetä yksilöä tuli muhun kiinni, eikä niitä meinattu ees heti löytää. Isoimmaks kasvoi yksi tuossa ihan minun nenän päällä. Sen verran karvojen seassa oli, että ei kuitenkaan näkynyt kauemmaksi. Ja korvissa ja mahan alla niitä kanssa riitti ihan kiitettävästi...
Sittenpä heti laitettiinkin alkuviikosta punkkiainetta, mutta senkin jälkeen on löydetty musta punkkeja. Tiiä sitten, ovatko jo aiemmin tarttuneet vai punkkiaineesta huolimatta. Eilen nappastiin yks pyllystä irti.... Yök sanon minä!

Nyt on muuten alettu taas treenaamaan maratoonille, tai puolimaratoonille oikeestaan. Eilen käytiin illalla vaan pien lenkki, n. 5 km, mutta tänään päästiin kunnolla asiaan: Käytiin nimittäin noin 20 km lenkillä. Parisen tuntia kesti matkassa. Nyt jo vähän ramasee, että ei ihan koko ajan jaksa olla vahtimassa tulijoitakaan ees.

lauantai, 3. toukokuu 2008

Pallopelejä

1522982.jpg

Morjes! Pitkästä aikaan taas ehdin pysähtymään koneen ääreen.
Kuten kuvasta näkyy, niin täällä yhdessä kotona ollaan. Ollut aika vauhdikkaita päiviä. Tuolla kuvassa olevalla pihalla on täytynyt juosta tennispallon perässä kovasti. Kauheen kuumahan se vaan on ja kun vielä juoksee kovaa niin pakko välillä mennä tuolin alle tai talon päätyyn varjoon.

Ollaan myös nyt tänään ja eilen käyty mökilläkin. Siellä eilen leikin sillä jalkapallon näkösellä pallolla ja tänään paras lelu leikkeihin oli se oranssin pallon riekale. Tänään ei vaan niin paljoo ehtinyt leikkiä, kun piti olla langanvärjäyshommissa mukana. Mulla oli hyvä vahtipaikka siinä grillin vieressä. Hyvät langat tulikii! Ainiin, tänään myös joku ihmeellinen asia hyppi kohti grilliä. Piti vähän haukkua sille, muut sano sitä sammakoksi. Mut aika pelottava sen piti olla kun ulla ei ees tullu lähellekään ennen kun se oli viety pois!!!

Mut mitäpäs muuta mulle. Tässähän tää menee. Niin paitsi pupsi ja peppo on muuttanut. Niillä on ihan kiva tarha siinä pihalla, mut kyl mää enemmän tykkään olla siellä missä muutkin. Eilenkään mua ei meinattu millään ottaa kuusen sahaamiseen mukaan. Ja ku pokasahalla piti sahata, niin ei ollut ees niin kova meteli, et mäkin tykkäsin! (näytti vaan tosi hitaalta ja raskaalta puuhalta)

lauantai, 23. helmikuu 2008

Erilainen viikko

Tää viikko on ollut jokseenkin kummallinen. Tai ei ehkä kummallinen, mutta erilainen kuin yleensä.
Viime viikonloppuna oltiin kyllä maalla kirmaamassa ja sieltä palattiin ihan normaalisti sunnuntai-iltana kotiin. Maanantaina ja tiistaina oli kans ihan normaaleja päiviä, joskin yksinhän minun ei tarvinnut taas juuri yhtään olla. Kummallisia nuo tyypit, kun vuorotellen menevät ja tulevat. En minä niin tiiä missä ne käy, mutta voisivat kyllä minut ottaa mukaan. Mut mikä kivointa, mä en kuitenkaan jäänyt yksin juuri oikeestaan ollenkaan.

Paitsi keskiviikkona. Yheksän aikaan aamulla mut jätettiin yksin ja olin ainakin sata tuntia itestään. Vaikka sanovatkin, että olin yksin vaan ihan muutaman tunnin. Noin kahteentoista asti. Mulla oli aika kurjaa yksin ollessani ja vähän myös tylsää. Kävin kostoksi pissimässä vessassa yhelle yöpuvulle ja pyykkinarulla roikkuvalle pyyhkeelle. Siitäs saivat! Mitäs jättävät yksin kertomatta ees mihin menevät.
No sit joskus kolmen aikaan mut käskettiin autoon ja mua vähän kummastutti, että mihis näin keskellä viikkoo lähetään. Ja me tultiinkin taas tänne maalle. mummolaan. mikskä tätä nyt sanoiskaan. Kauheesti oli jotain hajuja joka paikassa, ehkä Pupsista, en tiiä varmaks, ja mun piti vähän merkkailla reviiriä. Mm. Empun kenkään ja sänkyyn...

No seuraava hämmentävä tapahtuma oli se, että jussi lähti perjantaina joskus iltapäivällä pois, eikä se oo vieläkään tullut. Mut tuli hakemaan eilen illalla ulla. Eikä se ollenkaan ees tullut sillon keskiviikkona meidän kyydissä tänne. En oikein ymmärrä mitä tapahtu, mut emmä kyllä oo jaksanut niin pohtiakaan. Vähän piti antaa kyytiä isolle krokotiilille kun olin niin innoissani ullan tulosta. Ja sit se kehtaa vielä ruveta sitä hitsin jänistä hoitamaan eikä ollenkaan niin mun kans pelkästään. Piti komentaa vähän sitä jänistä, että menis muualle olemaan...
Siinä sitten sanottiin vielä pupsille ja pepolle heipat ja vaihettiin taloo.

Tänään ulla hävis aamulla johki autolla ja tuli vasta myöhään kotiin. Missä lie sekin taas huidellu koko päivän. Mut onneks mulle keksittiin muuta tekemistä, ja olikin oikein lystikäs päivä. Kävin nimittäin hiihtämässä. Tai enhän mä hiihä, mut noi muut hiihti. Mä juoksin ihan täysiä kyllä ja oli älyttömän hauskaa.

En tiiä yhtään mitä tässä on suunnitteilla, mut jos mä oikein ymmärsin, niin ullalla on hiihtoloma ja ainakin tiistaina olis kuopiossa käyntiä. Ei kai oo vielä ihan varmaa otetaanko mut mukaan vai oonks mä jossain hoidossa sen päivän, mut ehkä se selviää. Ja tänään vähän puhuttiin, et voikin olla, että päästäänkin lähtemään viikon päästä pariks päivää sinne Vuokattiin. Et aikamoista tää mun elämä, ei ollenkaan tylsiä ja samanlaisia päiviä!

torstai, 14. helmikuu 2008

Ystävänpäivä

Kaikille blogini lukijille lipsaukset ja varsinkin kaikille hyville kavereille ja sukulaispojille eritoten!


1294293.jpg

sunnuntai, 3. helmikuu 2008

Kuulumisia

Tultiin taas viikonlopun viettoon tänne maalle. Perjantaina oli aika tylsää, mut lauantaina sain ensin pomppia pakkaslumessa ja nähtiin mielenkiintonen kaveri: pystykorvan ja chihuahuan risteytys. Se räksytti mulle kamalasti eikä ollenkaan tahtonut leikkiä. Mentiin sit äkkiä pois. Sit ei kestänyt kauaakaan, kun pääsin uudestaan lenkille. Sillon ei enää ollutkaan ihan niin hyvä sää, vaan lumi olikin muuttunut aika märäksi. Mut käytiin juoksemassa Peurasuon lenkki. Kotiin kun pääsin, juoksin hurjana ympäri ämpäri ja koitin saada leikkikavereita. Eivät oikein innostuneet ollenkaan.

Tänään mua ärsytti kauheesti, kun vaikka mä kuinka yritin pysyä perässä ja ilmottaa, et mäkin haluun ulos, niin mua ei otettu mukaan. Noi yhet lähti ilman mua, kuulemma hiihtämään eikä siellä muka voi olla mukana. Pöh, sanon minä. No ei siinä sit auttanut muuta kun kattoo surullisena ikkunasta perään ja mennä sit ton oman emännän jalkoihin nukkumaan.

Sit noi teki jotain hyvän tuoksusta ruokaa. Eikä tietenkään taaskaan mulle. Mut onneks kuitenkin olin valppaana kun just mun herkkua sattu tippumaan lattialle parikin kertaa: Kukkakaalia. Se on kyllä ältsin hyvää ja voisin syödä sitä vaikka kuinka paljon! Et vähänkö sattu hyvä tuuri!

Äsken käytiin pienellä lenkillä kanssa. Lunta sato aika sankasti ja oli ihan mukavaa käpsytellä rauhassa. Istuskelin pihassakin ihan hyvän tovin kun oottelin, et emäntä saa ton pihan kolattua. Jos olisin vähänkin kauempaan istunut siinä, niin ei mua olis varmaan enää ees näkynyt sen lumipeitteen alta.

Juuri söin nyt mahan täyteen ja taidanpa torkahtaa tähän olkkarin sohvalle hetkeksi.... ZZZzzzzzz.....