En oo ehtinyt päivittelemään kuulumisia, koska mulla on ollut yksinkertaisesti niiiiiin kiire koko ajan.
Mulla on ollut tosi kiirettä, kun mun on pitänyt koittaa huolehtia asunnosta ihan yksin aika paljon ja sit vielä kun niitä kuumia mimmejä tuntuis jossain koko ajan menevän.

Viime viikonloppuna oli aikamoista. Me oltiin emännän kans kahestaan kotona ja vitsit kun se meinas perjantaina jättää yksin niin mua kyllä kiukutti tosi paljon. Mä siinä tuumailin itsekseni, et mitähän minä keksisin, että se ottais mut mukaan. No piipitys ei auttanut enää siinä vaiheessa, kun haukkupanta eli haukkis tuttavallisemmin laitettiin kaulaan. Mut sit mulla välähti: Mähän voin juosta oven raosta ja mä luultavasti pääsen niitten kuumien mimmien luo eikä tarvii jäädä yksin homehtumaan sisälle. Ja niin mä ryntäsin heti oven avattua emännän jalkojen vierestä puikkelehtien käytävään, vilkasin taaksepäin et miten on, tajusko se mitään, ja äkkiä portaita alas. Mä olin ihan sika nopee, eikä se meinannut ollenkaan pysyä onneks perässä. Mut mun vastoinkäymiset alko siitä, kun mä tajusin, ettei ykköskerroksen ovi oo auki. Ja sit oli liian myöhästä enää lähtee koohon, kun emäntä oli jo kans ykkösessä. Ei auttanut sit muu kun antautua ja palata nöyränä miehenä sisälle. Se siitä hyvästä suunnitelmasta.

Noh, vihdoin kun emäntä tuli takas reissuiltansa, niin aloin konsertin. Mä piipitin koko ajan. Mä piipitin ja seurasin emäntää, ettei se varmasti jätä mua yksin enää tai et jos ees se tajuis miten paljon mä haluun ulos ettiin misuja. Sit kun mentiin nukkumaan, niin ehkä mä vähän senkin takia nukuin huonosti, et kun me oltiin kahestaan. Mä aattelin, et josko se ykskin sieltä kotiutus. Sillä kun välillä on tapana tulla myöhempään kotiin ja nukkumaan. Kahen jälkeen emäntä sai jonkun hullun kohtauksen kun se vaan itki ja raivos ihan hulluna ja tyhjensi kaapista kaikki mun puruluut. Mä en ees tiennyt, et mulla on niin paljon puruluita. Sinne se ne makuuhuoneeseen ympäriinsä heitteli ja sano et mun pitäis syödä niitä ja olla hiljaa. En oikein tajunnu, mut vähän sit jyrsin yhtä luuta. Sit onneks emäntä rauhottu ja nukahti, niin sain määkin nukkua.

Mun on myös näinä viikkoina tarvinnu merkkailla reviiriä ahkerasti. Vähän jokaisen tuolin jalkaan ja kaiuttimeen ja mitä näitä nyt onkaan...

Onneks nyt tultiin viikonlopuks taas tänne isompiin ympyröihin. Täällä on mukavampaa kun ei koko ajan tarvii merkkailla ja haukkua joka kolausta ja emmä jaksa ees piipittää täällä. Lenkilläkään ei tarvii pitää niin kauheeta kiirettä kun ei tunnu olevan misuja lähellä. Mut kyl mä nyt jo siitä viime viikkosesta muutenkin rauhottunut, tais ne kuumimmat mimmit jäädä multa löytämättä nimittäin.