Tää viikko on ollut jokseenkin kummallinen. Tai ei ehkä kummallinen, mutta erilainen kuin yleensä.
Viime viikonloppuna oltiin kyllä maalla kirmaamassa ja sieltä palattiin ihan normaalisti sunnuntai-iltana kotiin. Maanantaina ja tiistaina oli kans ihan normaaleja päiviä, joskin yksinhän minun ei tarvinnut taas juuri yhtään olla. Kummallisia nuo tyypit, kun vuorotellen menevät ja tulevat. En minä niin tiiä missä ne käy, mutta voisivat kyllä minut ottaa mukaan. Mut mikä kivointa, mä en kuitenkaan jäänyt yksin juuri oikeestaan ollenkaan.

Paitsi keskiviikkona. Yheksän aikaan aamulla mut jätettiin yksin ja olin ainakin sata tuntia itestään. Vaikka sanovatkin, että olin yksin vaan ihan muutaman tunnin. Noin kahteentoista asti. Mulla oli aika kurjaa yksin ollessani ja vähän myös tylsää. Kävin kostoksi pissimässä vessassa yhelle yöpuvulle ja pyykkinarulla roikkuvalle pyyhkeelle. Siitäs saivat! Mitäs jättävät yksin kertomatta ees mihin menevät.
No sit joskus kolmen aikaan mut käskettiin autoon ja mua vähän kummastutti, että mihis näin keskellä viikkoo lähetään. Ja me tultiinkin taas tänne maalle. mummolaan. mikskä tätä nyt sanoiskaan. Kauheesti oli jotain hajuja joka paikassa, ehkä Pupsista, en tiiä varmaks, ja mun piti vähän merkkailla reviiriä. Mm. Empun kenkään ja sänkyyn...

No seuraava hämmentävä tapahtuma oli se, että jussi lähti perjantaina joskus iltapäivällä pois, eikä se oo vieläkään tullut. Mut tuli hakemaan eilen illalla ulla. Eikä se ollenkaan ees tullut sillon keskiviikkona meidän kyydissä tänne. En oikein ymmärrä mitä tapahtu, mut emmä kyllä oo jaksanut niin pohtiakaan. Vähän piti antaa kyytiä isolle krokotiilille kun olin niin innoissani ullan tulosta. Ja sit se kehtaa vielä ruveta sitä hitsin jänistä hoitamaan eikä ollenkaan niin mun kans pelkästään. Piti komentaa vähän sitä jänistä, että menis muualle olemaan...
Siinä sitten sanottiin vielä pupsille ja pepolle heipat ja vaihettiin taloo.

Tänään ulla hävis aamulla johki autolla ja tuli vasta myöhään kotiin. Missä lie sekin taas huidellu koko päivän. Mut onneks mulle keksittiin muuta tekemistä, ja olikin oikein lystikäs päivä. Kävin nimittäin hiihtämässä. Tai enhän mä hiihä, mut noi muut hiihti. Mä juoksin ihan täysiä kyllä ja oli älyttömän hauskaa.

En tiiä yhtään mitä tässä on suunnitteilla, mut jos mä oikein ymmärsin, niin ullalla on hiihtoloma ja ainakin tiistaina olis kuopiossa käyntiä. Ei kai oo vielä ihan varmaa otetaanko mut mukaan vai oonks mä jossain hoidossa sen päivän, mut ehkä se selviää. Ja tänään vähän puhuttiin, et voikin olla, että päästäänkin lähtemään viikon päästä pariks päivää sinne Vuokattiin. Et aikamoista tää mun elämä, ei ollenkaan tylsiä ja samanlaisia päiviä!