Tultiin taas viikonlopun viettoon tänne maalle. Perjantaina oli aika tylsää, mut lauantaina sain ensin pomppia pakkaslumessa ja nähtiin mielenkiintonen kaveri: pystykorvan ja chihuahuan risteytys. Se räksytti mulle kamalasti eikä ollenkaan tahtonut leikkiä. Mentiin sit äkkiä pois. Sit ei kestänyt kauaakaan, kun pääsin uudestaan lenkille. Sillon ei enää ollutkaan ihan niin hyvä sää, vaan lumi olikin muuttunut aika märäksi. Mut käytiin juoksemassa Peurasuon lenkki. Kotiin kun pääsin, juoksin hurjana ympäri ämpäri ja koitin saada leikkikavereita. Eivät oikein innostuneet ollenkaan.

Tänään mua ärsytti kauheesti, kun vaikka mä kuinka yritin pysyä perässä ja ilmottaa, et mäkin haluun ulos, niin mua ei otettu mukaan. Noi yhet lähti ilman mua, kuulemma hiihtämään eikä siellä muka voi olla mukana. Pöh, sanon minä. No ei siinä sit auttanut muuta kun kattoo surullisena ikkunasta perään ja mennä sit ton oman emännän jalkoihin nukkumaan.

Sit noi teki jotain hyvän tuoksusta ruokaa. Eikä tietenkään taaskaan mulle. Mut onneks kuitenkin olin valppaana kun just mun herkkua sattu tippumaan lattialle parikin kertaa: Kukkakaalia. Se on kyllä ältsin hyvää ja voisin syödä sitä vaikka kuinka paljon! Et vähänkö sattu hyvä tuuri!

Äsken käytiin pienellä lenkillä kanssa. Lunta sato aika sankasti ja oli ihan mukavaa käpsytellä rauhassa. Istuskelin pihassakin ihan hyvän tovin kun oottelin, et emäntä saa ton pihan kolattua. Jos olisin vähänkin kauempaan istunut siinä, niin ei mua olis varmaan enää ees näkynyt sen lumipeitteen alta.

Juuri söin nyt mahan täyteen ja taidanpa torkahtaa tähän olkkarin sohvalle hetkeksi.... ZZZzzzzzz.....